Se mitä opiskelijat kysyvät, on dataa oppimisesta.
Opiskelijoiden työstä ja keskusteluista kertyvä analytiikka näyttää, miten he oppivat, ei vain mitä he oppivat. Se antaa sinulle näyttöä siellä missä ennen oli aavistus — ja antaa heille kuvan omista työtavoistaan.
Mitä opiskelijat näkevät itsestään.
Analyysiä työstävä opiskelija näkee, että suurin osa kysymyksistä kasautuu osittaisintegrointiin — konkreettinen käsitteellinen aukko eikä ”olen huono matematiikassa”.
Toistuva valmiiden vastausten pyytäminen vaiheittaisten selitysten sijaan erottuu selvästi ja houkuttelee syvällisempään työhön.
Kirjoitus- ja kielikursseilla keskustelut voivat paljastaa opiskelijan, joka pyytää jatkuvasti kielioppikorjauksia mutta lähes koskaan palautetta argumentin rakenteesta.
Näkyviksi tehtyinä nämä kuviot antavat opiskelijalle mahdollisuuden kysyä varsinaisen kysymyksen: käytänkö tekoälyä oikotienä vai oppimiskumppanina? Opiskelusta tulee tilaisuus itsearviointiin.
Näyttöä aavistuksen sijaan.
Kun moni biologian kurssin opiskelija kysyy soluhengityksestä samalla tavalla, kyse on laajalle levinneestä väärinkäsityksestä, jonka voit ottaa esiin seuraavalla luennolla.
Ohjelmointikurssilla toistuvat silmukoita koskevat virheenetsintäkysymykset mutta harvoin funktioita koskevat viittaavat aivan tiettyyn osaamisaukkoon.
Käyttökuviot erottavat opiskelijat, jotka työstävät ongelmaa pitkässä vuoropuhelussa, niistä jotka kopioivat lyhyen vastauksen.
Anonymisoitujen esimerkkien tai koottujen suuntausten tuominen opetukseen tekee tekoälystä yksityisen avun sijaan yhteisen analyysin ja parantamisen kohteen.
Aloita Zymposian käyttö nyt.
Varaa puoli tuntia, niin käymme analytiikan läpi kurssilla kuten sinun.